Yöllä satanut sentin lumi ja puolittainen vapaapäivä soivat mahdollisuuden pienelle suden jälkien perään tekemälleni maastoretkelle. Keli oli kalsea ja tuhruinen, mutta niin olisi ollut mielikin, jos ei retkeä olisi mahdollisuuden auettua tehnyt. Käpytikkoja tiuski siellä täällä, mutta muuten retkeilyalueen hakkiot, taimikot ja ojitetut suot olivat elottoman oloisia.
Ensimmäinen elämänmerkki susista tuli vastaan puolen päivän korvilla. Vanhalla vakipaikalla oli autoilta vielä tamppaamattomaksi jääneessä lumessa metsätiellä koiraeläinten jälkiä vaikka muille jakaa. Lajimääritys ei ollut aivan ongelmaton, koska otukset olivat tepastelleet ensiksi löytämälläni paikalla edestakaisin. Vielä vaikeampaa oli hahmottaa lukumäärää. Sai salapoliisimielellä lähteä kulkemaan jälkien perässä.
Laumassa oli kulkenut yksi selkeästi kookkaampi yksilö, jonka jättämän etutassun jälki oli pituudestaan noin 11,5 cm. Käyntijälki ja käynnin luonne alkoi varmistaa määritystä suden suuntaan. Lisäksi kun keskellä täkäläisiä saloseutuja ihmiseen viittaavia jälkiä ei tullut vastaan lainkaan uskalsin jo päätyä tulkinnassani suteen. Parin kilometrin kulkemisen jälkeen vastaan tuli ensimmäiset jätökset ja viimeistään niiden haju ja sisältö häivyttivät mielestä viimeisetkin mietteet koirien jättämistä jäljistä.
Kulkijoiden lukumäärä kuitenkin pysyi pitkään varmistamattomana. Arveluni tien reunoissa toistensa jälkien päällä tassutelleiden susien määristä liikkuivat pitkään viiden ja kuuden välillä. Hiljalleen aloin ounastella päätyväni kuuteen kulkijaan. Muutaman tunnin jäljityksen aikana vastaan tuli kaikkiaan kuudet jätökset ja vihdoin ja viimein myös tienpätkä, jolla lauma oli hetken aikaa liikkunut tienlevyisenä rintamana. Yllätys oli suuri, kun aikaisempaan päätelmääni kuudesta tassuttelijasta piti lisätä vielä yksi. Kaikkiaan laumassa oli sen metsätien mitan liikkunut siis seitsemän sutta.
Metsätien päättösilmukasta lauma oli jatkanut matkaa metsän puolelle, minkä seurauksena tiellä juuri ja juuri havaittavat vähäiseen lumeen piirtyneet jäljet katosivat. Lampsin takaisin autolle ja pakkasin keräämäni ulostenäytteet muovipussien puutteen vuoksi jätös jätökseltä paperien päälle takaronttiin. Kotimatkalla lämmityslaitteen puhalluksen muhinoima ja autossa ympäriinsä pyörivä haju oli viittä vaille riittävä nostaman aamupalan ylös.
Aika näyttää, selventääkö tämänkertainen havaintoni lainkaan alueemme susien kokonaismäärää. Ilmeisesti muualta ei havaintoja ole samalta päivältä ilmoitettu. Lieköhän Varsinais-Suomen pohjoisosissa tällä erää muita laumoja kuin tämä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja aloita tai osallistu keskusteluun tästä blogiaiheesta.